Sydänoireet tai sellaisiksi epäillyt (rintakivut, rytmihäiriötuntemukset, herkkä hengästyminen) aiheuttavat huolta ja heikentävät elämänlaatua. Näiden tuntemusten selvittely ei koskaan ole turhaa, silloinkaan, kun ne lopulta osoittautuvat vaarattomiksi. Tutkimuksen lähtökohta ja usein tärkein osa on oireiden tarkka luonnehdinta potilaan ja lääkärin yhteistyönä. Kliininen tutkimus (sydänäänten kuuntelu jne.) on aina tärkeää. Nykyään sydämen ultraäänitutkimus on usein osa perustutkimusta, ja se voidaan tehdä jo ensimmäisen tai viimeistään toisen käynnin yhteydessä. Näin saatujen tietojen perusteella voidaan hyvin perustein ratkaista jatkotutkimusten ja hoidon tarve. Jos sydänsairaus on jo syntynyt, luottamuksellinen hoitosuhde on hoidon tärkeimpiä osatekijöitä. Parasta hoitoa on ennalta ehkäisy. Ennestään terveillä sepel- ja muiden valtimotautien riski voidaan arvioida taustatietojen ja laboratorioarvojen perusteella. Kokonaisriskin arvion mukaan päätetään riskitekijöiden, kuten kohonneen verenpaineen ja kolesterolihäiriöiden, elintapa- ja lääkehoidosta. Ennaltaehkäisyn tarve ei pääty sydänsairauden toteamiseen, vaan tuolloin taudin etenemistä estävä hoito on ensiarvoisen tärkeää.