Lääkärit ovat ammattien arvostuslistojen huipulla. Yleislääkäri ei yleensä yhtä korkealla kuin erikoislääkäri. Yhteiskuntamme arvostaa erikoisosaamista. Mihin siis tarvitaan yleislääkäriä, kun yksityisellä lääkäriasemalla pääsee erikoislääkärille ilman terveydenhuollon byrokratian koukeroitakin?

Yleislääkäri on halvempi. Yleislääkärille pääsee nopeammin. Nämä eivät ole vähäpätöisiä seikkoja, vaikkei niillä ole mitään tekemistä yleislääkärin osaamisen kanssa.

Yleislääkärin päivään kuuluu flunssia jälkitauteineen, nyrjähtäneitä nilkkoja, kohonnutta verenpainetta tai kolesteroliarvoja, arjen murheita. Tavallisten, terveiden ihmisten vaivoja, jotka ikävästi kiusaavat arjen rutiinien etenemistä.

Yleislääkäri ei yleensä tiedä, mitä vastaanottohuoneen oven takana odottaa. Luulen, että eräänlainen uteliaisuus, elämän yllätyksellisyyden arvostus on se, mikä yleislääkärin työssä viehättää. Yleislääkärin työ on elämässä ja arjessa kiinni.

Hyvän yleislääkärin tärkeimpiä taitoja on tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja vastata heidän erilaisiin tarpeisiinsa. Kuunnella. Yleislääkärin vastaanotolla puhutaan paljon. Usein paljon muutakin kuin hoitoon suoranaisesti liittyvää. Vastaanottotilanteessa päästään kiinni elämän arkeen, työhön, vapaa-aikaan.

Monesti käy niin, että nämä keskustelut nivoutuvat siihen syyhyn, miksi lääkärin, yleissellaisen, luo on hakeuduttu. Juuri se on yleislääkärin työssä palkitsevinta. Silti yleislääkärin tärkein lause on "en tiedä" (kunhan sitä ei ihan joka potilaan kohdalla toistele). Ja jatko: "Otetaan selvää. Ohjaan sinut juuri sellaiselle erikoislääkärille kuin nyt tarvitset".

Yksityisellä lääkäriasemalla yleislääkärin ja erikoislääkärin yhteistyö sujuu saumattomasti ilman byrokraattista paperisotaa. Se on aitoa kollegiaalista yhteistyötä potilaan parhaaksi. Silloin tuntuu hyvältä sanoa: "En tiedä, mutta tiedän kuka tietää".


Juhani Seppänen
erikoislääketieteen yleislääkäri

 

Tämä artikkeli on julkaistu Eiran asiakaslehdessä keväällä 2009, ja päivitetty keväällä 2016.