Moni syö huomaamattaan liikaa
”Ei auta, että kauppojen hyllyt notkuvat terveellisemmistä ja kevyemmistä tuotteista, kun muuten on miljoona muuta vaihtoehtoa syödä kaikenlaista. Valtava valikoima on hieno juttu, mutta samaan aikaan meidän tekee vain kahta kauheammin mieli syödä kaikkea.”
Pietiläisen mukaan monet syövät liikaa huomaamattaan: kun on maistellut yhtä makua, niin jatkaa vähän toisella ja napsii kolmattakin. Eli jo ruuan monipuolisuus ja vaihtelevuus aiheuttavat haasteen.
”Jos tänään saatavilla on vain perunoita ja läskisoosia ja huomenna perunoita ja läskisoosia, se on toki epäterveellistä ja raskasta, mutta sitä syödään vähemmän kuin nykytilanteessa, kun tarjolla on sitä ja tätä. Makureseptoreja halutaan tyydyttää texmexillä, kiinalaisella, intialaisella…”
Syöjä ei tunnista ylimääräisiä kaloreita
Kirsi Pietiläisen mukaan suomalaiset ovat vuosisatojen aikana selvinneet monista nälkäkausista, ja ihminen on yhä varustautunut nälkäpäivien varalle. Nyt kehomme ja mielemme ei ymmärrä, kuinka vähällä oikeasti tulisimme toimeen.
”Ihminen ajattelee, että syö ihan normaalisti eikä syö paljon, mutta se on silti kulutustasoon nähden liikaa. Tässä kaikessa yltäkylläisyydessä ihminen ei pysty käsittämään, miten pienellä tulisi toimeen.”
”Elimistön yksi tärkeimmistä tehtävistä on säilyttää kehoon kertyneet rasvat eloonjäämistä varten. Juuri se tekee laihduttamisesta niin haasteellista.”
Pietiläinen harmittelee, ettei meille ole kehittynyt biologisesti mekanismia, joka tunnistaisi, että nyt tuli syötyä esimerkiksi 500 kaloria liikaa.
”Olisikin hienoa, jos kehomme viestisi, että söit tänään pikkuisen liikaa. Tunnistusmekanismi on kaikilla huono, mutta joillakin ihmisillä se on vielä normaaliakin huonompi. Heidän kehonsa tunnistaa vain sen, jos he ovat syöneet liian vähän: silloin kaikki herätyskellot pärähtävät, että mihin nälkäkauteen olen joutumassa.”